Suomessa on noin 75 000 hevosta.
Niistä 19 200 (2017 vuoden tilaston mukaan) on suomenhevosia.
2016 astutettuja suomenhevosia oli 1710 ja 2017 varsoja syntyi 1 073. (Eli alle 63% astutuksista päätyi varsomiseen – tammanomistajan, joka on päättänyt astuttaa hevosensa, näkökulmasta masentavan pieni onnistumisprosentti siis tässäkin hommassa!) Ratsuja näistä, isäorin jalostusarvostelusuunnan perusteella määriteltyinä, oli noin 200 ja pienhevosia noin 40. Työhevossuunnan varsoja oli tuskin kymmeniä eli karkeasti arvioituna siis juoksijaksi jalostusarvosteltujen orien varsoja oli noin 750. Isoista määristä ei siis puhuta kokonaisuutenakaan, mutta ratsu-, pien- ja työhevospuolella ei nyt ainakaan.
Raveista mitään tietämättömänä olen törmannyt mainoslauseeseen, että suomenhevonen olisi maailman nopein kylmäveriravuri. Tätä voisi ehkä puoltaa havainto, jonka tein surffatessani hevosten geenitestien maailmassa (joista varmasti myöhemmin vielä lisää). Animal Geneticsin sivuilla nimittäin mainittiin nk. ravivarmuusgeenin (DMRT3) yhteydessä, että suomenhevonen on yksi A/A genotyypistä hyötyvistä roduista. Amerikkalaisista lämminveriravureista tämä genotyyppi on 97%:lla ja ranskalaisilla 73%:lla, mutta suomenhevosella esiintyvyydestä ei ilmeisesti ole olemassa virallista tietoa. Jos suomenhevonen tosiaan maailman nopein kylmäverihevonen olisi, niin ehkä ravikäytössä kysyntää voisi suomenhevoselle olla jatkossakin.
Suomenhevonen on kansallinen alkuperäisrotu, joiden yleisenä uhkakuvana on populaation pieni koko ja sukusiitosasteen nousu. Suomenhevosen populaaton tehollinen koko on noin 180 ja sukusiitoksen katsotaan alkavan haitata populaatioita, joiden tehollinen koko on luokkaa 50-100 ja pienempi. Eli ihan hädässä ei vielä ilmeisesti olla, mutta hurratakaan tuskin voi…
Suomenhevosen elinvoimaisuudesta puhuttaessa kuulee puhuttavan usein myös nk. erisukuisuudesta. Sitä ei ole ilmeisesti virallisesti mitenkään määritelty, mutta yleensä sillä tarkoitettaneen sellaisia suomenhevosia, joiden suvuista ei löydy nk. valtaoreja Hilu, Vieteri, Suikku tai Vokker. 2014 syntyneistä tällaisia varsoja oli vain hieman yli 1% eli noin 15 kpl. Juoksijasuvuissa sisäsiitosaste on ilmeisesti vielä viime vuosina kehittynyt huonompaan suuntaan, mutta olen kuullut sanottavan, että muiden jalostussuuntien (R, T ja P) yksilöiden ”geenipankki” olisi kuitenkin positiivinen asia suomenhevosrodun elinvoimasena säilymisen kannalta. Eli ehkä ratsusukuisellakin suomenhevosella voi ainakin geenipankin virka olla =)
Suomenhevosvarsan tuotantokustannus vieroitusvaiheessa eri lähteiden mukaan on luokkaa 2500-5000e. Ovatko ihmiset sen verran vuotiaasta varsasta valmiita maksamaan? Tämän hetken käsitykseni mukaan valitettavasti vain harvasta. Edes juoksijapuolella.
Eli jos suomenhevosvarsan onnistuu jotenkin saamaan aikaan, niin eihän sitä ”ilmaiseksi” voi toiselle antaa vaan pakkohan se on pitää itse. Ja niin taitaa valtaosa suomenhevoskasvattajista tehdäkin.
Lähteitä:
Hippos: Hevostalous lukuina 2017, Suoralla 1/2019, Hanna Ettala: Suomenhevosen geneettisen vaihtelun arvionti sukupuutiedoista (pro gradu, Helsingin yliopisto, 2015), Suomenhevosen suvuista – internetsivusto, horsegenetest.com -internetsivusto, Markku Saastamoinen (MTT) ja Timo Välimäki (ProAgria Satakunta): Ajatuksia ja ehdotuksia suomenhevosen kehittämistoimintaan 2009-2013